Harrastuksena vapaaehtoisuus

Yhä yksilökeskeisemmässä maailmassa vapaaehtoistyö ja ns. talkoohenki tuntuu olevan katoava luonnonvara, vaikka Suomesta on puhuttu pitkään kansalaisjärjestöjen ja yhdistystoiminnan luvattuna maana. Kuitenkin yhä useammin monessa yhdistyksessä ilmenee, että uusia ja erityisesti nuoria aktiiveja on vaikea löytää tavallisiin yhdistystoiminnan perustöihin kuten hallitustyöskentelyyn sekä yhdistysbyrokratian pyörittämiseen. Vapaaehtoisuus on muuttunut kertaluontoiseksi, hektiseksi sekä ajan ilmiöihin sidoksissa olevaksi, jonka vuoksi vanhoilla käytännöillä ei välttämättä ole kestävää jatkaa ja vakituisia pitkäaikaisia vapaaehtoisuuksia on hankalaa löytää.

Omalla kohdallani, kaikista ajan ilmiöistä huolimatta, olen jaksanut olla yhtämittaisesti jo yli kymmenen vuotta monenlaisissa vapaaehtoistyön tehtävissä. Kaikki alkoi uimavalmentamisesta Tampereelta, josta päädyttiin Epilepsialiittoon. Epilepsialiittoon päädyttyäni nuorisojaostoon meni koko käsi ja epilepsiayhdistykseen mentyäni kohtaloni vei liittohallitukseen, josta on alkanut myös epilepsialähettilään rooli kansallisella sekä kansainvälisellä kentällä. Epilepsialiiton tehtävien ohelle tuli vuosien varrella myös Nuorisoyhteistyö Allianssi ry sekä Opiskelijakunta ROTKO. Erilaiset järjestötyön kokemukset ovat antaneet uusia ystäviä, uusia kontakteja sekä kehittänyt itseäni ihmisenä esimerkiksi vuorovaikutukseni kehittymisenä. Järjestötyön voi siis katsoa olevan erittäin palkitsevaa.

Tulevaisuus = Mahdollisuus

Vapaaehtoistyö on siis ihanteisimmillaan kehittymistä, muuntautumista sekä uusien asioiden kokeilemista rohkeasti. Uusien asioiden sekä ajatusten kokeileminen ja kuunteleminen kehittää sekä säilyttää mielenkiinnon vapaaehtoistyötä kohtaan. Uudet ajatukset ovat pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kestävällä pohjalla uusia aktiiveja sitouttaessa. Meri-Lapin aluetta tarkastellessa alue tuo monenlaisia mahdollisuuksia, jolla voidaan saada uusia ideoita alueen vapaaehtoistyötä kohtaan. Yksi mahdollisuus on kuunnella rohkeasti nuoria sekä jalkautua sinne, missä nuoret ovat. Toisena tärkeänä mahdollisuutena alueella on yhdistysten välisen vuoropuhelun kehittäminen, koska uudet ideat syntyvät kuuntelemalla erilaisia yhdistyksiä, joiden ajatukset poikkeavat omista.

Vierailevana kirjoittajana Kalle-Pekka Hietala
Epilepsialiiton, Nuorisoyhteistyö Allianssin ja Opiskelijakunta ROTKOn aktiivi

Vapaaehtoiset kurssilla

Kauniina lauantaipäivänä 27.9. kokoontui Majakkaan 15 uutta ja vanhaa vapaaehtoista kuulemaan, mitä vapaaehtoisuus on. Kurssia oli Majakan lisäksi mukana järjestämässä Suomen Mielenterveysseura ja Länsi-Pohjan Mielenterveysseura. Kouluttajaksi saimme kurssille vapaaehtoistoiminnan “grand old lady” Ulla Sauvola Yhden Vanhemman Perheiden Liitosta.

Kurssille osallistui Länsi-Pohjan Mielenterveysseuraan vapaaehtoisiksi ryhtyviä, Kulttuurikavereita sekä myös muutama “freelancer”. Päivän aikana käytiin läpi mm. vapaaehtoisen oikeuksia ja velvollisuuksia sekä eettisiä periaatteita. Aiheita käytiin läpi niin ryhmässä kuin parikeskusteluina ja kurssilaiset pystyivät vapaasti kertomaan kokemuksistaan.

Kurssin antoisin teema oli ainakin kirjoittajan mielestä keskustelu siitä, kuinka vapaaehtoinen rekrytoidaan ja kuinka hänet saadaan pysymään mukana toiminnassa. Työssäni sekä omassa vapaaehtoistoiminnassa kun olen huomannut, että ihmisten saaminen mukaan voi joskus olla hyvinkin vaikeaa.

Melkeinpä tärkeimmäksi asiaksi nostettiin vapaaehtoistyön oikeanlainen markkinointi ja se, että saadaan juuri oikea ihminen tekemään tiettyä asiaa. Eri töistä pitäisi tehdä sopivia kokonaisuuksia ja ne pitäisi myös pystyä selkeästi avaamaan uudelle vapaaehtoiselle, jotta hän tietää mihin on ryhtymässä. Myös vapaaehtoisen kouluttaminen ja työnohjaus ovat avainasemassa vapaaehtoisen jaksamisen kannalta.

Näin jälkikäteen palaute kurssista on ollut pääsääntöisesti positiivista, ja seuraavasta kurssista tehdään entistä ehompi. Ja toiveissa on, että jatkossa tällaisia kursseja voidaan järjestää yhteistyössä useamman organisaation kanssa, jotta kaikki saisivat saman hyödyn näistä opeista.

Kirjoittaja on Pohjoisen yhteisöjen tuki – Majakka ry:n vapaaehtoistoiminnan koordinaattori.