Järjestöblogi


Jätä kommentti

Harjoittelussa VET-tiimissä

Olen sosionomi opiskelija Eila Palokangas Lapin Ammattikorkeakoulusta ja suoritin Majakassa organisaatio harjoittelun, joka oli viimeinen työharjoittelu ennen valmistumistani. Olen uudelleenkoulutuksessa työtapaturman jälkeen. Uuden uran aloittaminen sosiaalipuolella on haastavaa, mutta samalla mielenkiintoista. Itse olen suuntautunut opinnoissani yhteisö- ja perusturvaan, lisäksi olen käynyt kursseja lastensuojelun puolelta.

Harjoittelujaksoni Majakassa kesti yhdeksän viikkoa jonka vietin tiiviisti vapaaehtoistoiminnan tiimin mukana. Kävimme tutustumassa mm. Haaparannalla perheiden talolla eli Haparanda Familjens Husilla, sekä suunnittelimme Meri-Lapin vapaaehtoistoimintaa erinäisissä palavereissa ja verkostotapaamisissa. Harjoittelun ajalta mieleen on painunut parhaiten Tornion toimijatreffit ja Järjestömessut. Verkostoitumiseen suunnatut Tornion toimijatreffit sattuivat heti ensimmäiselle harjoittelupäivälleni ja Järjestömessuilla pääsi tutustumaan useisiin eri yhdistyksiin. Tässä harjoittelussa sain paljon tietoa eri yhdistyksistä, Majakan toiminnasta, sekä eri verkostoista joita voin hyödyntää myöhemmin työelämässäni.

Tulevaisuudessa haluaisin tehdä työtä kolmannella sektorilla yhdistysmaailmassa. Itse teen vapaaehtoistyötä lasten harrastusten kautta ja nyt olisi tarkoitus liittyä pariin yhdistykseen, sekä käydä ensi keväänä vapaaehtoiskoulutus jonka järjestää Suomen mielenterveysseura.

Kiitoksia koko Majakan väelle, että sain harjoitella työyhteisössänne sekä hyvää joulun odotusta kaikille!

Terveisin Eila

Maisema


Jätä kommentti

Asianajaja Jukka Kumpuvuori rohkaisee ihmisiä pitämään kiinni oikeuksistaan

Turkulainen vammaisten oikeuksiin erikoistunut asianajaja Jukka Kumpuvuori oli Lapin kierroksellaan toukokuun lopulla, ja poikkesi myös Kemissä kertomassa asiasta kiinnostuneille työstään. Kumpuvuori on itse liikuntavammainen ja ainoa asianajaja Suomessa, joka on erikoistunut vammaisten asioihin. Majakkatalon Kajuutta- huone olikin täpöten täynnä paikallisia yhdistysaktiiveja ja muita asiasta kiinnostuneita, ja syystä.

Esimerkkinä Kemin tilanteesta Kumpuvuori muistutti kuulijoita kantelusta, jonka Henkilökohtaisten avustajien Työnantajien liitto ry (HETA- liitto) on tehnyt Kemin kaupungin vammaispalveluista. Kantelu liittyy vammaispalveluiden toimintaohjeeseen henkilökohtaisen avustamisen järjestämisestä, jossa on useita lainvastaisia kohtia. Kuulijoilla oli myös muita henkilökohtaiseen apuun liittyviä väärinkäsityksiä ja virheellistä tietoa, jotka Kumpuvuori puheenvuorollaan oikaisi.

Potilasjärjestöt olivat havainneet myös muita puutteita ja lainvastaisia toimia Meri- Lapin kuntien vammaispalveluissa. Suurimmat ongelmat ovat juuri henkilökohtaisen avun järjestämisessä, avustajien palkkaamisessa sekä lisätuntien ja korvausten saamisessa matkoja varten. Kunnat rikkovat myös hyvin useasti lain

Kumpuvuori kertoi lähiaikoina voimaan astuvista lakimuutoksista, jotka vaikuttavat suuresti vammaisten elämään ja oikeuksiin. YK:n vammaisten yleissopimuksen ratifiointi etenee ja itsemääräämisoikeuslain muutokset ovat parhaillaan vireillä. Vammaispalvelu- ja kehitysvammalaki yhdistyvät tulevaisuudessa ja yhdenvertaisuuslakia muutetaan koskemaan vammaisten osalta myös yksityisiä palveluja. Kaikki nämä uudistukset tuovat vammaisille enemmän oikeuksia yhteiskunnassa, ja luovaJ.Kumpuvuorit tasa- arvoa niin julkisissa palveluissa kuin yksityisellä puolella.

Kumpuvuoren viesti vammaisille oli, että oikeuksistaan täytyy pitää kiinni. Hän rohkaisi ihmisiä valittamaan, jos kokee tulleensa kohdelluksi väärin kunnan päättäjien toimesta. Apua valitusprosessiin ei välttämättä julkisen oikeusavun puolelta saa, mutta mm. potilasjärjestöt, vammaisten parissa työskentelevät hankkeet sekä Kumpuvuori itse pystyvät neuvomaan ja tukemaan näissä tilanteissa.

Teija Karisaari

Kirjoittaja on Meri-Lapin alueen CP- yhdistyksen sihteeri, Kemin seudun Invalidien jäsen sekä Erityistukea elämään- hankkeen projektityöntekijä.


Jätä kommentti

Vapaaehtoisen tarina

Julkaisemme Majakkablogissa yhdistysten kirjoittamia juttuja heidän toiminnastaan ja tapahtumistaan. Saimme ensimmäisen jutun yksityiseltä henkilöltä, joka kertoo omasta aktiivisesta panoksestaan vapaaehtoistoiminnassa. Vapaaehtoisen kirjoitus kielii meille hyvin vapaaehtoistoiminnan monipuolisuudesta ja rikkaudesta.

”Olen ollut Tornion Meän talon vapaaehtoistyössä n. viisi vuotta. En ole pitänyt kirjaa, mutta olen varmaankin käyttänyt monia kymmeniä vanhuksia sairaaloissa ja vastaanotoilla, käynyt kaupoissa autettavien kanssa. Auttaminen on ihan mukavaa ja varmasti tarpeellista hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi. Olen valmis sitä jatkamaan, vaikka itsekin täytyy nykyään ottaa betasalpaajaa sydänvaivoihin. Lääkkeen avulla jaksan lähes entiseen malliin. Olen myös pitänyt asuinyhteisössäni ikäihmisten kerhoa, mutta jätin sen. Pitää osata myös rajoittaa. Kokeilin ikäihmisten kanssa, miten saada virikkeitä verkosta kerhonpitoon. Itse olin aiheet valmistellut ja sijoittanut blogiini. Jos hakee sanalla ikäihmiset, ainakin minun Googlessani artikkeli sijoittuu ihan hakutulosten kärkeen, joten jotkut muutkin ovat ehkä saaneet virikkeitä.

Verkko on muutenkin päätoimialani vapaaehtoistyössä. Ajattelin yli viisi vuotta sitten, että nyt haluan katsoa, onko minulla annettavaa henkisellä puolella. Olinhan tehnyt vapaaehtoistyötä fyysiselläkin puolella vuosikausia, hakannut puita, ajanut traktoria – toki johtanut myös yhdistystä – mistä kaikesta Inhimillinen tekijä-ohjelma halusi minua haastatella vuosi sitten. Teemana oli pettymys, vaikka totta puhuen en ollut pettynyt, vaan jättänyt yhden vaiheen taakseni ihan kiitollisena. Ryhdyin bloggaamaan tiedollisista aiheista, kirjoittamaan Suomesta ja sen luonnosta, yhteiskunnasta ja kulttuurista. Oikeastaan keräämään linkkejä, vaikka se on Sisyfoksen puuhaa. Linkit katkeavat eikä niitä jaksa huoltaa. Blogissani on klikkauksia runsaasti arkipäivisin n. 3000 klikkausta. Sekin on palvelua, auttamista ja vapaaehtoistyötä mielestäni.

Opetan myös tietokoneiden ja verkon alkeita Tornion Meän talolla. Jostakin syystä kävijöitä on melko vähän mielestäni. Aika pitää varata, mutta se on helppoa. Olen käynyt katsomassa muuta tietokoneopetusta Torniossa – eikä se sen kummempaa ole kuin minullakaan, vaikka olen itseoppinut tuhansien erehdysten ja tuntien kautta. Meän talolla saa ystävällistä yksilöopetusta ja ilmaiseksi. Joku kemiläinen (ehkä) kirjoitti netissä, että katsokaa nyt: Torniossa on ilmaista tietokoneopetusta, miksei meillä! Ehkä tuo ilmaisuus on hämäävää. Olisi parempi ehkä maksaa, se saattaisi tuntua arvokkaammalta. Minä en voi maksua ottaa, koska minulla on asumistuki, eikä se kuulu Meän talon periaatteisiinkaan, vapaaehtoistyön talo kun on. Tietokone- ja verkko-opetus on antoisaa. Henkilökohtainen kontakti tietysti ja älyllinen haaste. Ongelmanratkaisua se on. Minulla olisi vielä kapasiteettia enempään.

Toinen missä olisi energiaa on maahanmuuttajien suomen opetus, johon olen kehittänyt kokonaisen opetusmenetelmän, joka keskittyy uudenlaisiin käteviin työkaluihin, jotka voi kiinnittää Chrome-selaimen erääseen laajennukseen. Verkossa on myös lukuisia valmiita oppimateriaaleja, harjoituksia ja lukutekstejä, jotka soveltuisivat osalle maahanmuuttajia hyvinkin itseopiskeluun. Olen kerännyt kaiken kokoon. Minulla on ollut vuoden ajan opetuksessa mukava maahanmuuttajarouva, jonka kanssa olemme tavanneet yleensä kerran viikossa suomen oppimisen tietokoneen avulla merkeissä. Hänellä on kovasti töitä äitinä eikä hän ole päässyt normaaleille kursseille. Tietokonepohjainen oppiminen näyttää toimivan erinomaisesti, mutta haluaisin lisää kokeilua, mutta en ole pyrkimyksistäni huolimatta päässyt pidemmälle kokeilussa. Itse opiskelumenetelmä on niin valmis kuin osaan. Aika näyttää, tuleeko asiasta mitään enempää. Toki se on antanut minulle paljon henkisiä virikkeitä. Rajakaupungissa kun ollaan, olen ajatellut, että myös ruotsalaiset voisivat opiskella suomea menetelmälläni. Toki Haaparannassa osataan suomea, mutta onhan niitä muualta muuttaneita, puolisoja ja muita.

Vaikka sivuillani onkin jopa yli 4000 klikkausta vuorokaudessa, ne eivät ole inhimillisiä kontakteja. Kovin yksipuolisia ja harva kommentoi ja kiittää. Netti on päätoimialaani, mutta on ihan mukava tavata eläviä autettavia, lähteä heidän tarpeistaan. Meän talolla on mukavaa porukkaa, henkilökuntaa – vakinaisia ja työllistettäviä. Alakerran olohuoneessa on ihan kiva joskus liittyä jutusteluun. Joskus olen ollut retkillä ja opintopäivillä. Vapaaehtoiset tapaavat muutaman kerran vuodessa. Enimmäkseen he näyttävät olevan rouvasihmisiä – rouvien kanssa olen tottunut olemaankin työelämässä. Opetin Ruotsissa paljon alakoululaisia suomalaiskakaroita ja työtoverit olivat naispuolisia. Ruotsi jäi toiseksi kotimaaksi, oma jälkikasvu jäi kauas Västmanlantiin – näemme vain kerran pari vuodessa. Tulen olemaan yksinäinen vanhus. En tiedä saanko itse apua, kun sitä kerran tulen tarvitsemaan. Kun ei tarvitsisi olla pitkään vuodepotilaana ja toisten autettavana on huokaukseni, kuten useimpien muidenkin. Saisipa lähteä seisovilta jaloilta. Kaikki eivät saa ja he tarvitsevat apua.”

Vapaaehtoisen ylläpitämät blogit löydät osoitteesta
http://www.scoop.it/t/oppitori
http://saaressa.blogspot.fi/,
http://www.scoop.it/t/lehti
http://www.scoop.it/t/human-interest-oppitori


Jätä kommentti

Harrastuksena vapaaehtoisuus

Yhä yksilökeskeisemmässä maailmassa vapaaehtoistyö ja ns. talkoohenki tuntuu olevan katoava luonnonvara, vaikka Suomesta on puhuttu pitkään kansalaisjärjestöjen ja yhdistystoiminnan luvattuna maana. Kuitenkin yhä useammin monessa yhdistyksessä ilmenee, että uusia ja erityisesti nuoria aktiiveja on vaikea löytää tavallisiin yhdistystoiminnan perustöihin kuten hallitustyöskentelyyn sekä yhdistysbyrokratian pyörittämiseen. Vapaaehtoisuus on muuttunut kertaluontoiseksi, hektiseksi sekä ajan ilmiöihin sidoksissa olevaksi, jonka vuoksi vanhoilla käytännöillä ei välttämättä ole kest10314033_10203505421531325_4844459035961525098_nävää jatkaa ja vakituisia pitkäaikaisia vapaaehtoisuuksia on hankalaa löytää.

Omalla kohdallani, kaikista ajan ilmiöistä huolimatta, olen jaksanut olla yhtämittaisesti jo yli kymmenen vuotta monenlaisissa vapaaehtoistyön tehtävissä. Kaikki alkoi uimavalmentamisesta Tampereelta, josta päädyttiin Epilepsialiittoon. Epilepsialiittoon päädyttyäni nuorisojaostoon meni koko käsi ja epilepsiayhdistykseen mentyäni kohtaloni vei liittohallitukseen, josta on alkanut myös epilepsialähettilään rooli kansallisella sekä kansainvälisellä kentällä. Epilepsialiiton tehtävien ohelle tuli vuosien varrella myös Nuorisoyhteistyö Allianssi ry sekä Opiskelijakunta ROTKO. Erilaiset järjestötyön kokemukset ovat antaneet uusia ystäviä, uusia kontakteja sekä kehittänyt itseäni ihmisenä esimerkiksi vuorovaikutukseni kehittymisenä. Järjestötyön voi siis katsoa olevan erittäin palkitsevaa.

Tulevaisuus = Mahdollisuus

Vapaaehtoistyö on siis ihanteisimmillaan kehittymistä, muuntautumista sekä uusien asioiden kokeilemista rohkeasti. Uusien asioiden sekä ajatusten kokeileminen ja kuunteleminen kehittää sekä säilyttää mielenkiinnon vapaaehtoistyötä kohtaan. Uudet ajatukset ovat pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kestävällä pohjalla uusia aktiiveja sitouttaessa. Meri-Lapin aluetta tarkastellessa alue tuo monenlaisia mahdollisuuksia, jolla voidaan saada uusia ideoita alueen vapaaehtoistyötä kohtaan. Yksi mahdollisuus on kuunnella rohkeasti nuoria sekä jalkautua sinne, missä nuoret ovat. Toisena tärkeänä mahdollisuutena alueella on yhdistysten välisen vuoropuhelun kehittäminen, koska uudet ideat syntyvät kuuntelemalla erilaisia yhdistyksiä, joiden ajatukset poikkeavat omista.

Vierailevana kirjoittajana Kalle-Pekka Hietala
Epilepsialiiton, Nuorisoyhteistyö Allianssin ja Opiskelijakunta ROTKOn aktiivi


Jätä kommentti >

MIKSI JÄRJESTÖSTRATEGIAA TARVITAAN?

Pohjoisen yhteisöjen tuki – Majakka ry:n perustamisesta on kulunut aikaa lähes 13 vuotta. Ensimmäisten vuosien uuden toiminnan rakentamisesta ja etsimisestä on siirrytty vaiheeseen, jossa oma paikka ja toiminnan tarkoitus on lunastettava yhä uudelleen muuttuvassa maailmassa. Parin viime vuoden osalta tämä ei ole aina ollut kovin helppoa erityisesti seutukuntaa laajemmilla foorumeilla, mutta onneksemme Majakan henkilöstö on osoittanut, että toiminnalle on tarvetta ja se on tukemisen arvoista.

Itselläni merkintöjä Majakasta ja siihen liittyvästä kehittämistoiminnasta alkaa löytyä vuodelta 2002. Tuolloin Kemi-Tornio alueen kehittämiskeskuksen koordinoimassa aluekeskusohjelmassa järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyö oli vastaus ministeriön asettamiin edellytyksiin, millä tavalla osallisuutta ja sosiaalista eheyttä seutukunnassa edistetään. Tuolloin katsottiin, että väestön ikääntyminen, sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen kysynnän kasvu luo mahdollisuuksia järjestökentän roolin vahvistamiseen seutukunnan hyvinvointipalveluiden ja vetovoimaisuuden säilyttämisessä. Tämä pitää edelleen paikkansa, sillä kuntien mahdollisuudet lisäsatsauksiin ovat yhä kapeammat ja uusia ratkaisuja tulisi hakea ennakkoluulottomasti ja avoimesti. Yhteistyötä järjestöjen ja julkisen sektorin välillä on siis edelleen tuettava ja vahvistettava.

Vuosituhannen alussa toteutimme yhdessä keskustelutilaisuuksia Kemi-Tornio alueen järjestöille ja näissä tilaisuuksissa nousi esille mm. seuraavia tarpeita: järjestöjen on vaikea kerätä oleellista tietoa toimintansa tueksi, järjestöt ja kunnat eivät puhu samaa kieltä, järjestöjen toimintaa ei arvosteta, tietotekniikka tuo järjestöille haasteita, ja järjestötoimintaa vaivaa resurssipula. Tuolloin todettiin, että voimavaroja voidaan laittaa yhteen, koska on paljon asioita, jotka on järkevää hoitaa yhteisen järjestöjen palvelupisteen kautta. Tänään yhteistyön tulokset ovat kaikkien nähtävissä ja hyödynnettävissä, kun kansalaistoiminnan keskus Majakka vahvistaa järjestöjen toimintaedellytyksiä ja tukee järjestölähtöistä auttamistyötä unohtamatta tavoitetta lisätä järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyötä.

Majakan toiminnan muotoutumista nykyiselleen on ohjannut hyvin käytännönläheinen ote. Usein todetaan, ja syystä, että todellisilla oikeilla teoilla on paljon suurempi merkitys, kuin tyhjillä suunnitelmilla ja strategioilla. Majakan vuoden 2013 toimintasuunnitelmassa on nyt kuitenkin mukana kansalaisjärjestöstrategian laatiminen Meri-Lappiin ja hyvä näin, jotta nykyistä toimintaa voidaan vielä entisestään kehittää.
On aika lähteä miettimään yhteistä strategista pohjaa, vaikka järjestöstrategian laatiminen voi tuntua etäiseltä ja jopa vastenmieliseltä. Majakan toiminnan yhtenä lähtökohtana kun on nimittäin järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyön edistäminen ja silloin kun eri tahojen toivotaan tekevän tuloksekasta yhteistyötä, tarvitaan myös yhteistä strategiapohjaa. Muuten yhteistoiminnasta ei tule yhtään mitään. Tällä hetkellä tilanne on monessa muussakin asiassa se, että toimintoja suunnitellaan edelleen aivan liian paljon erillään. Tästä seuraa se, että eri tahojen kesken on mahdollisesti päällekkäistä toimintaa, toiminta ei ole niin tuloksellista kuin voisi olla, ja aikaa menee oman asian perustelemiseen ja puolustamiseen, jolloin työpanokset ovat pois varsinaisesta oikeasta tekemisestä.

Toivon, että mahdollisimman moni osallistuu järjestöstrategian laatimiseen. Mahdollisuuksia tähän vuoden 2013 aikana tarjoutuu varmasti useita eri tilaisuuksien ja virtuaalisten vaikuttamismahdollisuuksien kautta.

Teksti:
Jukka Kujala
kehittämispäällikkö
Kemi-Tornio alueen kehittämiskeskus

Jukka Kujala


Jätä kommentti

Yhdistys osana yhteiskuntaa

Yhdistykset tekevät yhteiskunnassamme tärkeää työtä, jonka tulokset näkyvät ihmisten elämässä, mutta eivät bruttokansantuotteessa. Kokonaisvaltaisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa pitää näkyä sen kaikkien toimijoiden vaikutus yhteisen hyvän eteen. Perinteisesti hyvinvoinnin tukipilareina on nähty valtio, kunta ja yritystoiminta. Suomalaisen yhteiskunnan keskeisenä arvona on nähty palkkatyö. Teollisen murroksen historialliset seuraukset ovat laskeneet palkkatyön merkitystä, mutta eivät sen arvostusta.

Yhdistykset toimivat alueella, jossa työn merkitys on säilynyt. Työ on suurelta osalta vapaaehtoistyötä, joka ei tarjoa elinkeinoa ja toimeentuloa. Tämän vapaaehtoistyön arvostus on lisääntymään päin ja erityisesti kuntien ja valtion hallinnon parissa. Erityisesti valtion ja kuntien taloustilanteen heiketessä nostetaan vapaaehtoistyö erityiseen arvoon.
Järjestöt ovatkin tilanteessa, jossa niiden täytyy pohtia oman vapaaehtoistyönsä vaikutuksia työmarkkinoilla. Viranomaisilla on edelleen velvoitteensa kansalaistensa hyvinvoinnin edistäjinä. Houkutus vapaaehtoisen ilmaistyövoiman käyttämiseen korvaamaan yhteiskunnalle kuuluvia tehtäviä on suuri. Järjestöjen on syytä olla tarkkana.

Yhdistykset – niin pienet kuin suuretkin – saavat taloudelliset voimavaransa yhteiskunnan pussista. Lainsäädäntö ja verotuskäytännöt ohjaavat järjestöjä entistä enemmän yhteiskunnan tukien piiriin. Yhdistykset ovat usein viranomaisten ohjauksessa rahoituksen kautta. Miten tämä ohjaus vaikuttaa järjestöjen omaehtoiseen ja itsenäiseen toimintaan pitkällä aikavälillä?

Suomessa on puhuttu viime aikoina paljon demokratiavajeesta. Osittain syy keskusteluun lienee viranomaisten asiantuntijavallan kasvulla sekä valtion että kuntien päätöksenteossa. Osittain syyksi on nähty heikko politiikan arvostus. Väestön äänestysaktiivisuuden heikkous vähentää poliittisten päättäjien uskottavuutta ja arvostusta.

Suomalaisessa keskustelussa demokratialla useimmiten tarkoitetaan konsensuspolitiikkaa, jossa pyritään kompromisseihin. Kriittisen demokratian filosofisena lähtökohtana on se, että demokratia on eri näkemysten välistä taistelua. Kaikkien ajatusten tulee päästä kuuluviin.
Valtio ja kunta ovat hallintoyksiköitä. Niiden edustamaa demokratianäkemystä voidaankin pitää ensisijaisesti hallintodemokratiana, jossa tavoitteena on jäsentää ja hallita kansalaisten elämää kaikilla elämän aloilla.

Löytyykö kansalaisjärjestöjen kirjosta potentiaalia alhaalta ylöspäin kehittyvään, sisältöihin liittyvään kriittiseen demokratiakehykseen, jossa tavoitteena ei ole valta vaan ihmisen elämän sisältöjen kehittyminen. Tämäntapaista ihannetta kohden me järjestöihmiset voisimme ponnistella.

Kari Lunnas
puheenjohtaja
Pohjoisen yhteisöjen tuki – Majakka ry