Järjestöblogi


Jätä kommentti

Harrastuksena vapaaehtoisuus

Yhä yksilökeskeisemmässä maailmassa vapaaehtoistyö ja ns. talkoohenki tuntuu olevan katoava luonnonvara, vaikka Suomesta on puhuttu pitkään kansalaisjärjestöjen ja yhdistystoiminnan luvattuna maana. Kuitenkin yhä useammin monessa yhdistyksessä ilmenee, että uusia ja erityisesti nuoria aktiiveja on vaikea löytää tavallisiin yhdistystoiminnan perustöihin kuten hallitustyöskentelyyn sekä yhdistysbyrokratian pyörittämiseen. Vapaaehtoisuus on muuttunut kertaluontoiseksi, hektiseksi sekä ajan ilmiöihin sidoksissa olevaksi, jonka vuoksi vanhoilla käytännöillä ei välttämättä ole kest10314033_10203505421531325_4844459035961525098_nävää jatkaa ja vakituisia pitkäaikaisia vapaaehtoisuuksia on hankalaa löytää.

Omalla kohdallani, kaikista ajan ilmiöistä huolimatta, olen jaksanut olla yhtämittaisesti jo yli kymmenen vuotta monenlaisissa vapaaehtoistyön tehtävissä. Kaikki alkoi uimavalmentamisesta Tampereelta, josta päädyttiin Epilepsialiittoon. Epilepsialiittoon päädyttyäni nuorisojaostoon meni koko käsi ja epilepsiayhdistykseen mentyäni kohtaloni vei liittohallitukseen, josta on alkanut myös epilepsialähettilään rooli kansallisella sekä kansainvälisellä kentällä. Epilepsialiiton tehtävien ohelle tuli vuosien varrella myös Nuorisoyhteistyö Allianssi ry sekä Opiskelijakunta ROTKO. Erilaiset järjestötyön kokemukset ovat antaneet uusia ystäviä, uusia kontakteja sekä kehittänyt itseäni ihmisenä esimerkiksi vuorovaikutukseni kehittymisenä. Järjestötyön voi siis katsoa olevan erittäin palkitsevaa.

Tulevaisuus = Mahdollisuus

Vapaaehtoistyö on siis ihanteisimmillaan kehittymistä, muuntautumista sekä uusien asioiden kokeilemista rohkeasti. Uusien asioiden sekä ajatusten kokeileminen ja kuunteleminen kehittää sekä säilyttää mielenkiinnon vapaaehtoistyötä kohtaan. Uudet ajatukset ovat pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kestävällä pohjalla uusia aktiiveja sitouttaessa. Meri-Lapin aluetta tarkastellessa alue tuo monenlaisia mahdollisuuksia, jolla voidaan saada uusia ideoita alueen vapaaehtoistyötä kohtaan. Yksi mahdollisuus on kuunnella rohkeasti nuoria sekä jalkautua sinne, missä nuoret ovat. Toisena tärkeänä mahdollisuutena alueella on yhdistysten välisen vuoropuhelun kehittäminen, koska uudet ideat syntyvät kuuntelemalla erilaisia yhdistyksiä, joiden ajatukset poikkeavat omista.

Vierailevana kirjoittajana Kalle-Pekka Hietala
Epilepsialiiton, Nuorisoyhteistyö Allianssin ja Opiskelijakunta ROTKOn aktiivi


Jätä kommentti

Kylmästä lämpimään

Kolme vuotta sitten sain tietää, että aloittaisin äitiyslomani jälkeen Meri-Lapin Majakka ry:ssä vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina. Ensimmäinen tempauksemme oli MKArtic Ice Marathon- tapahtuma, missä jaoimme lämpöä katsojille ja samalla puhuimme vapaaehtoistoiminnasta. Keli oli aivan tolkuttoman kylmä ja kylmyyttä lisäsi vielä kevyt vinkka. Siellä me lämpimässä istuimme puolijoukkueteltassa lämpimän kamiinan lämmössä. Muutama Lumilinnan katsoja kävi mehut juomassa ja keksit syömässä.

Työni kolme kulmakiveä on ollut jalkautuminen, kohtaaminen ja saavutettavuus. Jalkautuminen on sitä, että mennemme sinne missä ihmiset ovat: messuille, kauppakeskuksiin, kouluihin, toreille, tapahtumiin. Olemme olleet esittelemässä Majakan toimintaa ja eri yhdistysten vapaaehtoistoimintaa mm. Peräpohjola- markkinoilla, rakentajamessuilla, Tervolan Maaseudulta käsin – messuilla ja monessa muussa tapahtumassa.

Kohtaaminen tarkoittaa minulle toisen ihmisen kuuntelemista ja näkemistä sekä kohtaamista keskustelun myötä. Kohtaaminen on lisäksi välittämistä ja läsnä olemista. Koskaan emme voi sanoa, että tiedän, miltä sinusta tuntuu. Voi vain koittaa ymmärtää, ja kohtaaminen antaa tähän työkaluja.

Kolmannen kulmakiven olen parastanut evankelis-luterilaiselta seurakunnalta. Heillä on otettu saavutettavuusohjelma käyttöön. Saavutettavuus tarkoittaa sitä, että kaikilla on mahdollisuus osallistua, olla kuultuna ja nähtynä. Saavutettavuus on lisäksi yhteistyötä eri tahojen kanssa. Yhteistuumin olemme tehneet yhteisen tavoitteen eteen töitä. Minut on saavutettu ja minäkin olen saavuttanut erilaisia ihmisiä.

Kiitän lämpimästi Sinua yhteistyöstä, mitä olemme tehneet vapaaehtoistoiminnan eteen. Työ ei ole valmis, vain minä olen. Aloitan 7.1.2014 Pohjantähti-opistolla uusin haastein. Toivokin, ettei yhteistyö loppuisi tähän, vaan jatkuisi uuden työntekijän kanssa, sillä työ vapaaehtoistoiminnan ja järjestöjen eteen jatkuu Pohjoisen yhteisöjen tuki – Majakka ry:ssä.

Mira Karhu