Järjestöblogi


Jätä kommentti

Harrastuksena vapaaehtoisuus

Yhä yksilökeskeisemmässä maailmassa vapaaehtoistyö ja ns. talkoohenki tuntuu olevan katoava luonnonvara, vaikka Suomesta on puhuttu pitkään kansalaisjärjestöjen ja yhdistystoiminnan luvattuna maana. Kuitenkin yhä useammin monessa yhdistyksessä ilmenee, että uusia ja erityisesti nuoria aktiiveja on vaikea löytää tavallisiin yhdistystoiminnan perustöihin kuten hallitustyöskentelyyn sekä yhdistysbyrokratian pyörittämiseen. Vapaaehtoisuus on muuttunut kertaluontoiseksi, hektiseksi sekä ajan ilmiöihin sidoksissa olevaksi, jonka vuoksi vanhoilla käytännöillä ei välttämättä ole kest10314033_10203505421531325_4844459035961525098_nävää jatkaa ja vakituisia pitkäaikaisia vapaaehtoisuuksia on hankalaa löytää.

Omalla kohdallani, kaikista ajan ilmiöistä huolimatta, olen jaksanut olla yhtämittaisesti jo yli kymmenen vuotta monenlaisissa vapaaehtoistyön tehtävissä. Kaikki alkoi uimavalmentamisesta Tampereelta, josta päädyttiin Epilepsialiittoon. Epilepsialiittoon päädyttyäni nuorisojaostoon meni koko käsi ja epilepsiayhdistykseen mentyäni kohtaloni vei liittohallitukseen, josta on alkanut myös epilepsialähettilään rooli kansallisella sekä kansainvälisellä kentällä. Epilepsialiiton tehtävien ohelle tuli vuosien varrella myös Nuorisoyhteistyö Allianssi ry sekä Opiskelijakunta ROTKO. Erilaiset järjestötyön kokemukset ovat antaneet uusia ystäviä, uusia kontakteja sekä kehittänyt itseäni ihmisenä esimerkiksi vuorovaikutukseni kehittymisenä. Järjestötyön voi siis katsoa olevan erittäin palkitsevaa.

Tulevaisuus = Mahdollisuus

Vapaaehtoistyö on siis ihanteisimmillaan kehittymistä, muuntautumista sekä uusien asioiden kokeilemista rohkeasti. Uusien asioiden sekä ajatusten kokeileminen ja kuunteleminen kehittää sekä säilyttää mielenkiinnon vapaaehtoistyötä kohtaan. Uudet ajatukset ovat pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kestävällä pohjalla uusia aktiiveja sitouttaessa. Meri-Lapin aluetta tarkastellessa alue tuo monenlaisia mahdollisuuksia, jolla voidaan saada uusia ideoita alueen vapaaehtoistyötä kohtaan. Yksi mahdollisuus on kuunnella rohkeasti nuoria sekä jalkautua sinne, missä nuoret ovat. Toisena tärkeänä mahdollisuutena alueella on yhdistysten välisen vuoropuhelun kehittäminen, koska uudet ideat syntyvät kuuntelemalla erilaisia yhdistyksiä, joiden ajatukset poikkeavat omista.

Vierailevana kirjoittajana Kalle-Pekka Hietala
Epilepsialiiton, Nuorisoyhteistyö Allianssin ja Opiskelijakunta ROTKOn aktiivi


Jätä kommentti

Uusi vapaaehtoistoiminnan koordinaattori esittäytyy!

Hei!

Olen Teija Karisaari, vuonna 2009 Humanistisesta ammattikorkeakoulusta yhteisöpedagogiksi valmistunut puuhanainen Kemistä. Mutkien kautta olen päätynyt helmikuun alusta Pohjoisen yhteisöjen tuki – Majakka ry:hyn vapaaehtoistoiminnan koordinaattoriksi täyttämään Mira Karhun saappaat.

Työurallani olen toiminut erilaisissa tehtävissä ostolaskujen tarkastajasta projektiohjaajaan ja koulunkäyntiavustajaan asti. Pienen elämäni aikana olen ehtinyt toimia useissa järjestöissä niin rivijäsenenä kuin aktiivinakin. Itselleni lähellä sydäntä ovat aina olleet niin vammaisjärjestöjen kuin urheilujärjestöjenkin toiminta. Toimin myös kunnallispolitiikassa niin paljon kun aikani ja voimavarani sallivat.

Vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina toivon, että voin palvella asiakkaittemme tarpeita parhaani mukaan, ja tehdä järjestötoimintaa tutuksi yhä laajemmalle yleisölle. Henkilökohtaisena tavoitteenani on saada myös liikuntajärjestöt kiinnostumaan Majakan toiminnasta.

Iloisin yhteistyöterveisin,

Teija Karisaari

vapaaehtoistoiminnan koordinaattori

TK_huoneentaulu


Jätä kommentti

Kylmästä lämpimään

Kolme vuotta sitten sain tietää, että aloittaisin äitiyslomani jälkeen Meri-Lapin Majakka ry:ssä vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina. Ensimmäinen tempauksemme oli MKArtic Ice Marathon- tapahtuma, missä jaoimme lämpöä katsojille ja samalla puhuimme vapaaehtoistoiminnasta. Keli oli aivan tolkuttoman kylmä ja kylmyyttä lisäsi vielä kevyt vinkka. Siellä me lämpimässä istuimme puolijoukkueteltassa lämpimän kamiinan lämmössä. Muutama Lumilinnan katsoja kävi mehut juomassa ja keksit syömässä.

Työni kolme kulmakiveä on ollut jalkautuminen, kohtaaminen ja saavutettavuus. Jalkautuminen on sitä, että mennemme sinne missä ihmiset ovat: messuille, kauppakeskuksiin, kouluihin, toreille, tapahtumiin. Olemme olleet esittelemässä Majakan toimintaa ja eri yhdistysten vapaaehtoistoimintaa mm. Peräpohjola- markkinoilla, rakentajamessuilla, Tervolan Maaseudulta käsin – messuilla ja monessa muussa tapahtumassa.

Kohtaaminen tarkoittaa minulle toisen ihmisen kuuntelemista ja näkemistä sekä kohtaamista keskustelun myötä. Kohtaaminen on lisäksi välittämistä ja läsnä olemista. Koskaan emme voi sanoa, että tiedän, miltä sinusta tuntuu. Voi vain koittaa ymmärtää, ja kohtaaminen antaa tähän työkaluja.

Kolmannen kulmakiven olen parastanut evankelis-luterilaiselta seurakunnalta. Heillä on otettu saavutettavuusohjelma käyttöön. Saavutettavuus tarkoittaa sitä, että kaikilla on mahdollisuus osallistua, olla kuultuna ja nähtynä. Saavutettavuus on lisäksi yhteistyötä eri tahojen kanssa. Yhteistuumin olemme tehneet yhteisen tavoitteen eteen töitä. Minut on saavutettu ja minäkin olen saavuttanut erilaisia ihmisiä.

Kiitän lämpimästi Sinua yhteistyöstä, mitä olemme tehneet vapaaehtoistoiminnan eteen. Työ ei ole valmis, vain minä olen. Aloitan 7.1.2014 Pohjantähti-opistolla uusin haastein. Toivokin, ettei yhteistyö loppuisi tähän, vaan jatkuisi uuden työntekijän kanssa, sillä työ vapaaehtoistoiminnan ja järjestöjen eteen jatkuu Pohjoisen yhteisöjen tuki – Majakka ry:ssä.

Mira Karhu


Jätä kommentti

Muistiyhdistyksen Ulla Kuusistolle vapaaehtoistoiminnan tunnustuspalkinto

Ulla KuusistoUlla Kuusistolle luovutettiin Meri-Lapin vapaaehtoistoiminnan tunnustuspalkinto Arjen Sankareita järjestömessuilla. Vuoden 2013 vapaaehtoinen äänestyksessä kansalaiset saavat ehdottaa palkinnon saajaa perusteluineen. Tämän vuoden palkinnon saajaa perusteltiin seuraavasti:

”Ulla on ollut vuosia Länsi-Pohjan Muistiyhdistyksen vapaaehtoinen puheenjohtaja ja järjestänyt virkistystä ja retkiä muistiperheille sekä toiminut muistisairaiden läheisille kerho/vertaistukiryhmän ohjaajana. Hän on kouluttautunut Muisti-Kaveriksi ja silti hän jaksaa jatkaa yhdistyksen puheenjohtajana”.

Haastattelussa Ulla kertoo, että muistisairaista tulee välittää ja heitä tulee kohdata. Palkinnon saaja kiittää koko muistiyhdistystä ja sen kaikkia toimijoita yhteisestä työstä muistisairaiden ja heidän omaisten hyväksi tehtävästä työstä. Monet vapaaehtoistoiminnassa ja yhdistystoiminnassa mukana olevat iloitsevat Ullan saamasta huomionosoituksesta.

Meri-Lapin vapaaehtoistoiminnan tunnustuspalkinto jaettiin kolmannen kerran ansiokkaasta vapaaehtoistyöstä ihmisten osallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Tunnustuspalkinnon taustayhteisönä on Pohjoisen yhteisöjen tuki – Majakka ry.


Jätä kommentti >

MIKSI JÄRJESTÖSTRATEGIAA TARVITAAN?

Pohjoisen yhteisöjen tuki – Majakka ry:n perustamisesta on kulunut aikaa lähes 13 vuotta. Ensimmäisten vuosien uuden toiminnan rakentamisesta ja etsimisestä on siirrytty vaiheeseen, jossa oma paikka ja toiminnan tarkoitus on lunastettava yhä uudelleen muuttuvassa maailmassa. Parin viime vuoden osalta tämä ei ole aina ollut kovin helppoa erityisesti seutukuntaa laajemmilla foorumeilla, mutta onneksemme Majakan henkilöstö on osoittanut, että toiminnalle on tarvetta ja se on tukemisen arvoista.

Itselläni merkintöjä Majakasta ja siihen liittyvästä kehittämistoiminnasta alkaa löytyä vuodelta 2002. Tuolloin Kemi-Tornio alueen kehittämiskeskuksen koordinoimassa aluekeskusohjelmassa järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyö oli vastaus ministeriön asettamiin edellytyksiin, millä tavalla osallisuutta ja sosiaalista eheyttä seutukunnassa edistetään. Tuolloin katsottiin, että väestön ikääntyminen, sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen kysynnän kasvu luo mahdollisuuksia järjestökentän roolin vahvistamiseen seutukunnan hyvinvointipalveluiden ja vetovoimaisuuden säilyttämisessä. Tämä pitää edelleen paikkansa, sillä kuntien mahdollisuudet lisäsatsauksiin ovat yhä kapeammat ja uusia ratkaisuja tulisi hakea ennakkoluulottomasti ja avoimesti. Yhteistyötä järjestöjen ja julkisen sektorin välillä on siis edelleen tuettava ja vahvistettava.

Vuosituhannen alussa toteutimme yhdessä keskustelutilaisuuksia Kemi-Tornio alueen järjestöille ja näissä tilaisuuksissa nousi esille mm. seuraavia tarpeita: järjestöjen on vaikea kerätä oleellista tietoa toimintansa tueksi, järjestöt ja kunnat eivät puhu samaa kieltä, järjestöjen toimintaa ei arvosteta, tietotekniikka tuo järjestöille haasteita, ja järjestötoimintaa vaivaa resurssipula. Tuolloin todettiin, että voimavaroja voidaan laittaa yhteen, koska on paljon asioita, jotka on järkevää hoitaa yhteisen järjestöjen palvelupisteen kautta. Tänään yhteistyön tulokset ovat kaikkien nähtävissä ja hyödynnettävissä, kun kansalaistoiminnan keskus Majakka vahvistaa järjestöjen toimintaedellytyksiä ja tukee järjestölähtöistä auttamistyötä unohtamatta tavoitetta lisätä järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyötä.

Majakan toiminnan muotoutumista nykyiselleen on ohjannut hyvin käytännönläheinen ote. Usein todetaan, ja syystä, että todellisilla oikeilla teoilla on paljon suurempi merkitys, kuin tyhjillä suunnitelmilla ja strategioilla. Majakan vuoden 2013 toimintasuunnitelmassa on nyt kuitenkin mukana kansalaisjärjestöstrategian laatiminen Meri-Lappiin ja hyvä näin, jotta nykyistä toimintaa voidaan vielä entisestään kehittää.
On aika lähteä miettimään yhteistä strategista pohjaa, vaikka järjestöstrategian laatiminen voi tuntua etäiseltä ja jopa vastenmieliseltä. Majakan toiminnan yhtenä lähtökohtana kun on nimittäin järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyön edistäminen ja silloin kun eri tahojen toivotaan tekevän tuloksekasta yhteistyötä, tarvitaan myös yhteistä strategiapohjaa. Muuten yhteistoiminnasta ei tule yhtään mitään. Tällä hetkellä tilanne on monessa muussakin asiassa se, että toimintoja suunnitellaan edelleen aivan liian paljon erillään. Tästä seuraa se, että eri tahojen kesken on mahdollisesti päällekkäistä toimintaa, toiminta ei ole niin tuloksellista kuin voisi olla, ja aikaa menee oman asian perustelemiseen ja puolustamiseen, jolloin työpanokset ovat pois varsinaisesta oikeasta tekemisestä.

Toivon, että mahdollisimman moni osallistuu järjestöstrategian laatimiseen. Mahdollisuuksia tähän vuoden 2013 aikana tarjoutuu varmasti useita eri tilaisuuksien ja virtuaalisten vaikuttamismahdollisuuksien kautta.

Teksti:
Jukka Kujala
kehittämispäällikkö
Kemi-Tornio alueen kehittämiskeskus

Jukka Kujala