Helmikuun kuulumisia

Helmikuun lopussa Majakan tiloissa kävi kuhina. Jo toiminnassa olevan nuorten elämänkaariverkoston lisäksi polkaistiin käyntiin lapsiperheiden ja ikääntyvien elämänkaariverkostot sekä järjestöjen palveluverkosto.

Projektipäällikkö Tarja avasi kokouksen ja esitteli järjestöverkostojen tarkoituksen ja tehtävän, josta hän siirtyikin jouhevasti Yhtä köyttä -hankkeen kuulumisiin. Tietotiimin Samuli vei meidät keväällä avattavien järjestötietopalvelun sivujen maailmaan. Seuraavaksi osallistujat pääsivät tositoimiin, kun projektikoordinaattori Anne pyysi heitä kirjoittamaan omenan ja pilven muotoisiin lappuihin toiveita ja odotuksia verkostoon liittyen. Laput kiinnitettiin seinälle ”puuhun” ja käytiin yhdessä läpi. Verkostojen tärkeimpänä tehtävänä pidettiin itse verkostoitumista ja eri tahojen välistä yhteistyötä.

Yhtä köyttä -hanke toimii jatkossa verkostojen koollekutsujana Hyvis-hankkeen päättymisen vuoksi. Tästä on hyvä jatkaa. Kiitos kaikille osallistujille!

Advertisement

Uudet kasvot jatkamaan Hyvinvointia yhteistyöllä Meri-Lapissa –hanketta!

Hyvis –hankkeessa on vaihtunut väki, entisten projektityöntekijöiden siirryttyä uusiin tehtäviin. Remmissä on nyt kaksi Huttusta: projektipäällikkönä Leena Huttunen (vas) ja projektikoordinaattorina Jetta Huttunen (oik).

Leena Huttunen on valmistunut tuotantotalousinsinööriksi Kemi-Tornion amk:sta ja hänellä vahva tietotekninen tausta ja kokemusta yrityselämästä. Majakka on Leenalle ennestään tuttu paikka: hän on työskennellyt organisaatiossa aiemmin virtuaalijärjestöhankkeessa. Kolmas sektori ja sen toimintatavat ovat näin tulleet Leenalle tutuiksi.

”Ajattelen kuin insinööri ja haluan tuoda järjestökenttään uudenlaista näkökulmaa. Yritysmaailmassa ja kolmannessa sektorissa on paljon samaa, nk. pehmeän ja kovan ajattelun yhdistäminen hyödyttää järjestötoimijoita toimimaan tehokkaasti yhteiskunnassa.”

Leenalle on vapaa aikanaan tärkeää perheen kanssa vietetty aika. Perheenjäseniä ovat myös kaksi englanninsetteriä, joiden kautta Leena on mukana yhdistystoiminnassa itsekin. ”Se miten paljon hyvinvointia ja osallisuutta vapaaehtoistyö tuottaa tekijöilleen on mittaamaton voimavara.” Leena kuvailee itseään rationaaliseksi optimistiksi. ”Tietotekniikka on ollut aina intohimoni aina. Kun kotitietokoneet tulivat 80-luvulla, hankin heti sellaisen. Näin jo silloin, että tietokoneet tulevat muuttamaan maailmaa, kun digitaalinen teknologia laajentaa ihmisen toimintamahdollisuuksia.”

Leenan tärkeimmät tavoitteet hankkeen projektipäällikkönä on luoda jatkuvuutta meri-lappilaisen järjestökentän työhön nuorten osallisuuden edistämiseksi. ”Haluan nähdä hankkeen tulokset konkreettisena toimintamallina, joka auttaa nuorta elämään tolkkua elämää – myös hankkeen päätyttyä. Olemme luoneet nuorten arjen- ja elämänhallintaan työkaluja ja verkoston, jonka kautta hankkeen tulokset jäävät elämään.” Nuorten elämänkaariverkosto eli nk. NEO-verkosto on ainutlaatuinen kuntarajat ylittävä toimijaverkosto, joka tekee arvokasta työtä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Leenan työparina on syyskuun alusta aloittanut Jetta Huttunen, joka on valmistunut taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta ja jonka väitöskirja nuorten omaehtoisesta elokuvatuotannosta on esitarkastusvaiheessa Jyväskylän yliopistossa. ”Nuorten osallisuuden kysymykset ovat olleet minulla mukana kaikessa ammatillisessa työskentelyssä niin ammattikorkeakoulun lehtorina kuin tutkijana ja kehittäjänäkin.” Lisäksi Jetta on viestinnän ammattilainen ja tuo tiimiin media-alan osaamistaan.

Hyvinvoinnin lisääminen niin henkilökohtaisella tasolla kuin yhteiskunnassa laajemminkin viehättää Jettaa.  ”Ympäristökysymykset ovat minulle tärkeitä ja olen mukana Lounais-Lapin Vihreissä. Olen myös saanut valtavasti voimaa ja elämänlaatua yhdistystoiminnasta esimerkiksi kuorolaulun kautta ja toimimalla aktiivisesti erilaisissa taide- ja kulttuuriyhdistyksissä.”

Tärkeimmiksi tavoitteikseen Hyvis –hankkeessa Jetta nostaa työpajatoiminnan vahvistamisen ja NEO-verkoston toimijoiden yhteistyön tiivistämisen. ”Haluan tuoda hankkeeseen tietotaitoani nuorison toimintakulttuurista mediakulttuurin piirissä ja hakea uudenlaisia osallistamisen mahdollisuuksia nuorille mediatuotannon kautta”. Myös jatkohankkeen valmistelu kiinnostaa Jettaa. ”Toiminta, jossa suunnitellaan tulevaa ja visioidaan parempaa maailmaa on innostavaa. Uskon, että tutkijan taustastani on hyötyä hankevalmistelussa.”

Leena ja Jetta on toivotettu tervetulleiksi Majakka-tiimiin ja he ovat aloittaneet työnsä täynnä intoa!

 

 

Osallisuus kasvaa – osallistumalla itse

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) määrittelee Raiviota ja Karjalaista (2013) mukaillen osallisuutta kolmella ulottuvuudella tai edellytyksellä. Ne ovat riittävä toimeentulo ja hyvinvointi, toiminnallinen osallisuus sekä yhteisöihin kuuluminen ja jäsenyys. Vajaus jollakin näistä osallistumisen ulottuvuudella voi tarkoittaa osallisuuden vähentymistä ja syrjäytymisriskin lisääntymistä. Syrjäytymisellä tarkoitetaan yhteisöllisen toiminnan ulkopuolelle jäämistä. Useimmiten siihen liittyy myös sosiaalista, taloudellista ja terveydellistä osattomuutta ja eriarvoisuutta.

Vaikka muuttoliike keskittää väestöä ja jopa puolet suomalaisista elää jo 200 kilometrin säteellä Helsingistä, silti moni meistä elää ja haluaa jatkossakin asua maaseudulla ja pohjoisessa. Harvaan asutuilla alueilla kuitenkin osallisuuden mahdollisuudet voivat näyttäytyä toisenlaisina kuin tiiviimmin asutuissa taajamissa, joissa esimerkiksi hyvinvoinnin palveluverkko, työllistymisen mahdollisuudet ja vapaa-ajan ja kulttuuritoimintojen määrä ovat toisenlaiset kuin maaseudun kylissä. Elipä missä asuinympäristössä hyvänsä, siellä olevat mahdollisuudet vaikuttaa omaa elämää koskeviin asioihin ovat olennainen osa yhteiskunnallista osallistumista ja kiinnittymistä yhteisöön.

 

Työ on ollut pitkään yhteiskunnassamme se keskeisin ja oikeutetuin tapa kiinnittyä yhteisöön ja yhteiskuntaan. Nykyisessä yhteiskunnassa, jossa perinteinen kokopäiväinen palkkatyö ei enää päättäjien tavoitteista ja toimenpiteistä huolimatta kykene olemaan kaikille mahdollinen yhteiskuntaan osallistumisen muoto ja toimeentulon hankkimisen väylä, tarvitaan muita vaihtoehtoja, joiden varaan voi rakentaa identiteettiään, joiden kautta voi kiinnittyä yhteisöön ja jotka tukevat osallisuuden eri ulottuvuuksia niin sosiaalista, taloudellista kuin terveydellistä syrjäytymistä ehkäisten. Vapaaehtoistyö voi tarjota monia mahdollisuuksia omalle toimijuudelle, tukea henkilökohtaista hyvinvointia ja se voi mahdollistaa yhteisöissä monia toimintoja, mutta se ei kuitenkaan voi eikä sen tulekaan korvata sellaisia hyvinvointipalveluita, joiden toteuttamiseen tarvitaan jo lakisääteisesti taattua jatkuvuutta ja esimerkiksi spesifiä ammattiosaamista. Kuitenkin erityisesti osallisuuden kolmannen ulottuvuuden eli yhteisöihin kuulumisen ja jäsenyyden osalta yksi erinomainen vapaaehtoistyön tarjoama vaihtoehto on lähteä mukaan paikalliseen kylä- tai omakotiyhdistyksen toimintaan. Tällöin toiminnallinen osallisuus voi tukea myös yhteisöihin kuulumisen tunnetta. Oman kylän tai kaupunginosan hyvinvointiin voi jokainen asukas vaikuttaa halutessaan eri tavoin. Omaa kylää voi kehittää kyläyhdistysten lisäksi myös monien muiden väylien kautta, eri järjestöjen kuten paikallisen nuorisoseuran, maa- ja kotitalousseuran, pienviljelijäyhdistyksen, maamiesseuran, MLL:n, metsästysseuran, urheiluseuran, 4H:n tai muiden järjestöjen toimintaan osallistumalla.

 

Uskon itse, että osallisuuden kokemuksen kannalta kaikki lähtee yhtäältä henkilökohtaisesta motivaatiosta ja toisaalta motivaation käynnistämänä toiminnasta, siitä että lähtee mukaan johonkin sellaiseen toimintaan, mistä kokee saavansa itselleen jotain ja mihin omat ajalliset ja muut resurssit riittävät. Usein erilaiset yhdistykset ja niiden toiminta voidaan kokea ennestään toisilleen tuttujen ihmisten keskinäisenä kanssakäymisenä, johon voi olla kynnys tulla mukaan ”ulkopuolelta”, ellei tunne ketään tai ole siihen varta vasten pyydetty mukaan. Kun ylittää tämän kynnyksen, voi kuitenkin yllättyä positiivisesti. Tärkeintä on rohkaistua, toimia, lähteä liikkeelle, ottaa puheeksi asioita. Liikkeelle voi lähteä pienestä, siitä mikä juuri sinua kiinnostaa ja mitä toimintaa on jo tarjolla, lähteä mukaan vaikkapa kansalaisopiston kursseille tai kokeilemaan uutta liikuntamuotoa. Järjestöjen toimintaan osallistumalla voi vaikuttaa positiivisella tavalla sekä omaan henkilökohtaiseen osallisuuden kokemukseen että vahvistaa osallisuutta myös omassa lähiympäristössään.

 

Kokemuksellinen ulottuvuus on keskeisessä roolissa myös Yhtä köyttä -hankkeessa: maaseudun kylissä asuvien kokemukset esimerkiksi arjen turvattomuudesta, yksinäisyydestä ja palveluvajeista voidaan hankkeen avulla tuoda näkyviksi ja rohkaista ihmisiä itse miettimään, miten niihin voisi lähteä itse ja lähiyhteisön avulla vaikuttamaan. Voisiko kylätalo toimia pisteenä, jonka alle kootaan asukkaiden kokemusten pohjalta valikoituja, omaa ja lähiyhteisön osallisuutta edistäviä hyvinvointipalveluita, joiden tuottamiseen osallistuisi toimijoita kunnasta kyläyhdistyksiin ja muihin järjestöihin, yli sektorirajojen, kyläläiset itse mukaan lukien, ja jossa osa toiminnoista tuotettaisiin vapaaehtoistyönä, osa palkkatyönä, esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisten toteuttamana. Osallisuuden tukeminen räätälöidysti, paikallisten ja eri elämänkaariryhmien tarpeiden pohjalta voisi ehkäistä tällöin mahdollista syrjäytymiskehitystä mitä parhaiten, toiminnan keskipisteenä paikallinen monipalvelupiste.

 

Aila Rytkönen

Yhtä köyttä -hanke

Infon terveiset

Majakan infon ensimmäinen alkuvuosi on ollut vilkasta aikaa, olemme saaneet Majakkaan 11 uutta jäsentä ja niitä on nyt yhteensä 68. Pyydämmekin, että te yhdistykset pidätte meidät ajan tasalla, kun yhdistyksenne yhteystiedot tai henkilöt muuttuvat, tiedot voi laittaa sähköpostilla infoon (info@majakkatalo.fi) tai puhelimitse 050 409 9683.

Kevään aikana Majakassa järjestettiin joka toinen keskiviikko keskusteluilta ja aiheet olivat mm. mielen hyvinvointi, sosiaalinen media, matkailu, luonto, lasten harrastukset, kuntavaikuttaminen. Kevään aikana infopisteessä oli kaksi maahanmuuttajaan työssäoppimassa, heidän molempien tavoitteena oli tutustua suomalaiseen työelämään ja sen sääntöihin sekä oppia puhumaan rohkeammin suomen kieltä. Molemmat harjoittelijat olivat tyytyväisiä harjoitteluaikaan Majakassa ja siihen, kuinka hyvin koko henkilöstö otti heidät vastaan. Kevään aikana meillä kokoontui maahanmuuttajille suunnattu osuuskuntakoulutus, joka oli TE- keskuksen järjestämä koulutus. Meillä Majakka pyörii edelleen samaan malliin, voi käydä lukemassa päivän lehden, kahvittelemassa tai vaikka piipahtamassa asiakaspäätteellä. Meille voi myös edelleen tuoda käytettyjä silmälaseja, jotka lähtevät silmälasiliikkeen välityksellä kehitysmaihin. Silmälasien kierrätys on helppo tapa tehdä hyväntekeväisyyttä kehitysmaissa asuvien hyväksi. Majakan käytävällä olevaan Levylaariin voi tuoda käytettyjä CD ja DVD levyä tai ottaa itselleen mieluisen levyn mukaan. Majakan käytäviä ja seiniä mm. yhdistykset voivat hyödyntää esim. esittely ja näyttelypaikkoina. Tälläkin hetkellä kahvila Poijussa meillä on Majakan työntekijän luontovalokuvia.

 Lankakerä

Talvi on selätetty ja kesää kohti kovasti mennään. Meillä Majakassa Lankakeräryhmä jatkoi kutomista, virkkaamista ja näpräämistä myös vuoden 2017 alusta alkaen, Lankakeräryhmän teemana on suomi 100 vuotta, jonka innoittamana myymme Majakassa mm. sukkia, lapasia, myssyjä, huiveja, joista saadut varat käytetään Kemin veteraanien hyväksi. Toukokuun viimeisenä tiistaina vietimme Majakassa Lankakeräryhmän kevätkauden päättäjäisiä iloisesti kakkukahvien merkeissä. Syksyllä taas jatketaan tehden hyvin alkanutta hyväntekeväisyyttä. Toivottavasti saisimme myös lisää uusia innostuneista kutojia ja virkkajia mukaan Lankakeräryhmään syksyn saapuessa.

Järjestötietopiste

Järjestötietopiste jatkoi taas joulutauon jälkeen toimintaansa Länsi- Pohjan keskussairaalan ala- aulassa. Esittely on edelleen joka tiistai klo 10- 14. Kevään aikana oli yhteensä 17 eri yhdistystä esittelemässä toimintaansa. Suurin osa esittelijöistä oli sosiaali- ja terveysalan yhdistyksiä. Lisäksi mukana oli mm. Riku – Rikosuhripäivystys ja Seutukunnallinen potilas- ja sosiaaliasiamies palvelut. Luotolan Nuoret ry / ISOSISKO ja ISOVELI- hanke kävi myös esittelemässä toimintaansa. Järjestötietopiste jatkaa taas toimintaansa syksyllä joka tiistai. Vapaita aikoja voi kysellä Infopisteestä, niitä löytyy kyllä vielä.

Majakka on kesälomalla heinäkuun ajan, tavoitatte infon henkilökuntaa puhelimitse
050 409 9683 tai sähköpostilla info@majakkatalo.fi ma – pe klo 8.00 – 12.30

Kyläyhteisöllisyys paikallisen hyvinvoinnin mittarina

Kesän koittaessa monen suomalaisen sielun ja mielenmaisema lepää maaseudulla, kylämaisemassa, järven tai joen rannalla, pellonpientareella, metsänlaidassa, lintujen laulussa ja kukkien tuoksussa. Kesäkuukaudet tuovat moniin kyliin lomien ja vapaa-ajan myötä mökkiläisiä ja matkailijoita ja paikallisyhteisö voi määrällisesti jopa tuplaantua. Esimerkiksi Avoimet kylät 10.6. kokoaa meille kaikille kylätapahtumia satavuotisen Suomen kunniaksi ympäri Suomen ja Lapin, ja tokihan tapahtumia riittää joka lähtöön edelleen kautta kesän.

Yhtä köyttä -hankkeemme päätavoite, hyvinvointipalvelujen kehittäminen kylissä Meri-Lapin ja Tornionlaakson alueilla, on vienyt minut kevään aikana paitsi alueen kylille, myös useaan otteeseen pohtimaan, mistä eri elementeistä kokemuksemme ja sitä kautta käsityksemme hyvinvoinnista rakentuu. Kylän tarkastelu historiallisena, kulttuurisena, rakennettuna, sosiaalisena tai luonnonympäristönä, jossa arkea elämme ja asumme, voi avata lisää kiinnostavia tulokulmia hyvinvoinnin ulottuvuuksiin.

Järjestönäkökulmasta tarkastellen oma mielenkiintoni ohjautuu erityisesti sosiaalisen ympäristön tarkasteluun hyvinvoinnin rakentajana. Millainen on se lähiyhteisö, joka yhteisöllistä toimintaa tuottaa? Mikä saa yhteisössä aikaan yhteisen tahtotilan kehittää omaa kylää niin rakenteiden kuin toiminnan ja palveluiden näkökulmasta? Kylä sosiaalisena yhteisönä on konteksti, jonka puitteissa voidaan tarkastella esimerkiksi identiteettiin ja muutokseen liittyviä kysymyksiä: sitä, millaisina määrittelemme itsemme yksilöinä ja yhteisönä ja miten yhteisöllisyyden kokemus kylissä muuttuu ja muovautuu ajallisesti ja paikallisesti. Mukana on sekä subjektiivinen että kollektiivinen ulottuvuus: miten rakentuu kokemus kyläläisyydestä ja mikä ihmisryhmää lopulta yhdistää kyläksi? Onko kylä se ympäristö ja yhteisö, minkä yhteydessä juuri sinä koet olevasi ”kotona” vai onko se paikka muiden paikkojen joukossa, missä satut tässä hetkessä ja ajassa olemaan, asumaan?

Kotiseutu on sekä yksilön että paikallisyhteisön näkökulmasta toimiva käsite kuvaamaan yhteenkuuluvuutta tiettyyn paikkaan, mikä näyttäytyy hankkeessamme erityisesti maaseutukylien kontekstissa. Yhteenkuuluvuuden kokemus syntyy kuulumisen tunteesta arjen yhteisöön ja ympäristöön. Se rakentuu tällöin emotionaalisesti ja on siten hyvin henkilökohtainen, toisille vahva mutta toisille taas osin hauraskin kokemus. Kylän maantieteelliset rajat ovat historialliset, ajan saatossa muovautuneet. Rajat eivät ole pelkästään merkintöjä kartassa, vaan ne liittyvät myös ylisukupolvisiin ja ylihistoriallisiin kokemuksiin yhteisössä elämisestä, muistitietoon ja kokemustietoon. Ne voivat olla esimerkiksi sukulaisuuteen sidoksissa olevia kiemuroita. Nämä henkiset ja kulttuuriset raja-aidat pienyhteisöjen sisällä ja välillä ovat suurelta osin näkymättömiä, mutta silti joskus yhtä todellisia kuin tonttien rajat kartassa. Ne tulevat eri tavoin näkyviksi eri yhteisöjen, myös yhdistysten toiminnassa, ja vaikuttavat yhteisön koheesioon. Myös elämisen taloudellisten edellytysten rajallisuus tai jopa mahdottomuus aikaansaa vaikutuksia yhteisöllisyyden pysyvyyteen ja jatkuvuuteen: maaseudun kyliltä moni on lähtenyt toimeentulon perässä, mutta paluumuuttajiakin on. Kokemus kotiseudusta rakentuu muillekin tekijöille kuin ympärivuotiselle asumisperustaisuudelle.

On ollut ilo nähdä, miten monessa kylässä järjestöissä ja yhdistyksissä toimivat ihmiset synnyttävät yhdessä elinvoimaa, joka uusiutuu yhdessä tehden, kohtaamisten ja yhteisten kokemusten kautta. Kyläyhdistysten toimeliaisuuden osoituksia ovat vuodenkierron läpi järjestetyt tapahtumat pilkkikisoista karaokeiltoihin, hyvinvointipäivistä lastenkerhoihin. Suuria ponnistuksia ovat vaatineet myös monet käynnissä olevat ja läpiviedyt hankkeet, joilla on muun muassa kunnostettu yhdessä yhteisiä tiloja. Talkootyön osuus on hankkeissa aina mukana ja merkittävässä roolissa: jos ei olisi osaavia käsiä, jotka työpanoksensa yhteisen hyvän eteen antavat, ei tulisi tuloksiakaan. Toimiva, aktiivinen kyläyhdistys voi koota lähiympäristönsä toimijoita yhteen ja organisoida saman katon alle toimintaa, joka palvelee eri-ikäisiä ja erilaisia asukkaita. Olipa kyseessä paljasjalkainen kyläläinen, paluumuuttaja tai osan vuotta kylällä asuva, kylätoiminta voi olla osallistaja ja mahdollistaja, joka voi toimia moniaineksisen yhteisön koollekutsujana, ja joka näkee yksilöiden väliset erot yhteisön voimavarana, ei rajoittavana tekijänä. Yhteisiä haasteita kaikissa oman kylän kehittämiseen pyrkivissä yhdistyksissä ja yhteisöissä on, miten saada toimijoita mukaan, ja toisaalta se, miten jakaa tehtäviä ja vastuuta useammalle siten, että muutama aktiivi ei kuormitu liikaa. Kylä voi toimia turvallisena ja tukevana sosiaalisena yhteisönä ja ympäristönä, jossa elämisen perusedellytysten täyttymisen lisäksi lisäarvoa tuottaa yhdessä tekeminen. Silloin harvaan asuttu maaseutu ei näyttäydy tavanomaisina marginaalissa elämisen kuvauksina vaan dynaamisena elämän keskiönä ja -tapahtumapaikkana, jonka ytimenä on kylä.

Asiakaskysely vahvisti: Majakan valolle on tilausta

Meri-Lapin alueella toimiva Järjestökeskus Majakka teki taannoin asiakaskyselyn sidosryhmilleen. Vastausten perusteella Majakka täyttää tehtävänsä sangen hyvin. Kehittämistoiveissa tuli esille esimerkiksi keskuksen tunnettavuuden ja kasvokkaisten kontaktien lisääminen.

Asiakaskysely Majakan toiminnasta suunnattiin sen keskeisille sidosryhmille, kuten jäsenyhdistyksille,  yhteistyökumppaneille ja ryhmiin osallistuneille. Jäsenyhdistyksiä ja yhteistyökumppaneita lähestyttiin sähköpostitse omilla kysymysarsenaaleillaan, joihin vastauksia pyydettiin kirjallisesti ja nimettömästi. Ryhmään osallistuneet saivat vastata nimettömästi paperilomakkeella.

Kaikkiaan sähköpostikyselyn kohteena oli reilut puolentoista tuhatta henkilöä tai yhteisöä,  jotka olivat olleet jossain yhteyksissä Majakkaan.

Vastausten perusteella reilut 70 prosenttia jäsenyhdistyksistä on ” täysin samaa mieltä” Majakan toiminnan tarpeellisuudesta  ja 27 prosenttia ”jokseenkin samaa mieltä”. Yhteistyön hedelmällisyydestä Majakan kanssa vastaajat ovat 55 prosenttisesti ”jokseenkin” ja 36 prosenttisesti ”täysin samaa mieltä”.  Neljä viidestä vastaajasta oli ”jokseenkin samaa mieltä” siitä, että  Majakan toiminta on näkyvää ja selkeää,  loput olivat asiasta ”täysin saamaa mieltä”.

Vastausvaihtoehdot väittämiin olivat ”täysin eri mieltä”, ”jokseenkin eri mieltä”, ”jokseenkin samaa mieltä”, ”täysin samaa mieltä”, ”ei kokemusta”.

Parhaiten Majakan toiminnan katsottiin toteutuneen kansalaistoiminnan tunnettavuuden ja näkyvyyden lisäämisessä ja vähiten  puolestaan ruohonjuuritason toiminnassa yhdistysten arjessa.

Yhdestätoista jäsenjärjestön vastauksesta vain yksi sisälsi kehittämisehdotuksen: sivutoimipiste Tornioon. Vaikka Majakan ainoat omat tilat sijaitsevat Kemissä, sen toiminta-ajatuksena on palvella koko Meri-Lapin järjestökenttää yhtä kattavasti. Majakalla on lisäksi jäsenyhdistyksiä Meri-Lapin ulkopuolelta. Vastanneet jäsenyhdistykset edustavat yli 80 prosenttisesti sosiaali- ja terveysalaa.

Kyselyyn vastanneista yhteistyökumppaneista reilut 70 prosenttia edustaa järjestökenttää, noin 10 prosenttia kuntia tai kuntayhtymiä ja reilut puolenkymmentä prosenttia oppilaitoksia. Yhteistyökumppaneilta tuli kaikkiaan 118 vastausta. Näistä noin viidennes ilmoitti tuntevansa Majakan ”hyvin” ja saman verran ”huonosti”,  reilu puolet ”kohtalaisesti” ja vajaat kymmenen prosenttia ”ei lainkaan”. Vastausvaihtoehdot Majakan tuntemisesta olivat ”hyvin”, ”kohtalaisesti”, ”huonosti”, ”ei lainkaan”.

Majakan toiminnan hyötyinä nähtiin muun muassa yhteisöllisyys, yhteistyöverkostojen koordinointi sekä alueellisen järjestökentän asioista tiedottaminen. Lisäksi vastauksissa huomioitiin monet Majakan käytännölliset palvelut, kuten kokoustilat, IT-tuki sekä muu neuvonta ja ohjaus.

Yhteistyökumppaneiden kehittämistoiveissa mainittiin muun muassa Majakan näkyvyyden ja saavutusten korostaminen, yhteisten avointen tilaisuuksien lisääminen eri toimijoiden kontaktoimiseksi sekä Majakan profiilin nostaminen järjestöjen yhteisenä edustajana ja edunvalvojana. Yksi vastaaja kyseenalaisti jäsenyhdistyslähtöisyyden ja alueellisuuden toteutumisen Majakan toiminnassa.

Ryhmiin osallistuneet täyttivät vastauslaatikkoa viidellä vastauslomakkeella. Niiden mukaan vastaajien odotukset Majakkaa ja sen ryhmiä kohtaan ovat täyttyneet täysin.

Neljä viidestä vastaajasta koki toiminnan mielekkääksi;  ryhmään osallistuminen oli lisännyt heidän hyvinvointiaan ”sataprosenttisesti” tuottaen heidän elämäänsä ”vaihtelua, piristystä ja iloa”.  Toiveena Majakalle sekä myös ryhmäläisille itselleen esitettiin osallistujamäärien kasvattamista.

”Soppatykkimiehestä” vuoden vapaaehtoinen

Tervolalainen Matti Tauriainen on palkittu Meri-Lapin vuoden vapaaehoistyöntekijänä. Kansalaistoiminnankeskus Majakan perinteisessä glögitilaisuudessa huomionosoitusta oli todistamassa muutamia kymmeniä vieraita perjantaina 9. joulukuuta.

– Tämä oli yllätys. Itsehän sitä ei osaa omaa työtään arvostaa, mutta kyllä se lämmittää, kun muut arvostavat, Tauriainen totesi.

Monenkirjavan vapaaehtoistyöuran omaava mies otaksuu, että avoimen äänestyksen kautta palkinnon napsahtamiseen kohdalleen vaikutti ratkaisevasti Suomi mies seikkailee –tilaisuuden taannoinen ”soppatykitys”.

– Teemme Mattisen-Liimatan kyläyhdistyksen soppatykin kanssa keikkoja erilaisiin yleisötilaisuuksiin, joissa tarjoamme asiakkaan tilauksen mukaan esimerkiksi hernekeittoa tai lihakeittoa.

Tykkivuoro alkaa aamuyöstä

– Tykkityöpäivät aloitetaan neljän tienoilla aamuyöstä jotta sopat olisivat jaossa aamupäivästä. Työvuoro päättyy noin seitsemän kieppeillä alkuillasta, kun kalusto on huollettu. Tuotto menee kyläyhdistykselle, jonka varapuheenjohtajana ja jokapaikan höylänä toimin.

Tauriaisen vapaaehtoistyön toimenkuvaan kuuluvat nykyään lisäksi  Rakennusliiton paikallisosaston ja Runkauksen kalastuskunnan johtokunnan aktiivina toimiminen. Takavuosina mies tunnettiin myös uurastuksestaan nuorten urheiluharrastusten ohjaajana.

Tauriainen valittiin vuoden vapaaehtoiseksi avoimella yleisöäänestyksellä, jonka hän voitti ylivoimaisesti. Äänestäjät luonnehtivat miestä perusteluissaan muun muassa hyvin auttavaiseksi ja ahkeraksi  vapaahetoistyön uurastajaksi,  jolta käy ”homma kuin homma”.  Häntä pidetään myös kylätoiminnan kehittäjänä, joka saa asioita eteenpäin.

Vapaaehtoistyöllä suuri merkitys

– Vapaaehtoistyössä ei tunteja lasketa, se on elämäntapa. Tarkoitukseni on jatkaa niin kauon, kun terveys kestää ja minua pidetään matkassa. Vapaaehtoistyöllä on yhteiskunnassa niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin suuri merkitys. Moni kehittämistyö on sen varassa.

Meri-Lapin Vuoden vapaaehtoinen –tunnustuspalkinnon myöntää vuosittain Meri-Lapin vapaaehtoistoiminnan kehittäjäverkosto. Palkinnon tarkoituksena on kiinnittää huomiota vapaaehtoistoiminnan ja muunkin kansalaistoiminnan merkitykseen ihmisen osallisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä sekä tehdä vapaaehtoistyötä näkyvämmäksi.

Tunnustuspalkinto annettiin tänä vuonna Meri-Lapissa yhdeksättä kertaa. Palkinnon luovuttivat Pohjoisen yhteisöjen tuki – Majakka ry:n hallituksen puheenjohtaja Kaisa Lauri ja toiminnanjohtaja Tuula Huttunen-Koivumaa. Lapin AMK muisti vapaaehtoistyöstä palkittua Tauriaista kehonkoostumusmittaus-lahjalla.

Palkinnonluovutustilaisuudessa esiintyi Kemin nuorisotoimen Kemi Factori –työpajan bändi, joka viihdytti vieraita ammattimaisin ottein joulumusiikillaan.