Järjestöblogi


Jätä kommentti

Oletko valmis hyppäämään liikkuvaan junaan?

Jälleen kerran olen saanut todeta kuinka mielenkiintoista järjestökoordinaattorin työ on. Alkusyksystä oli paljon messuja, käytännön järjestelyjä ja kokouksia kalenteri pullollaan. Loppusyksyyn mentäessä on työnkuva muuttunut enemmän pohdiskelevaan, analysoivaan ja innostavaan kehittäjätyöhön. Erinäisiä hakemuksia ja suunnitelmia on saanut aivot solmussa kirjoittaa. Kirjoitustyön lisäksi kehitystyöhön liittyy onneksi muutakin, viime viikkojen aikana olen saanut etuoikeuden osallistua monenlaisiin kehittäjätilaisuuksiin ja seminaareihin.

Matkailumarkkinoinnin älykkäät ratkaisut- seminaari oli 26.10 Aineen taidemuseolla, Innostamo-verkostotapaaminen 28.10 Luotolan nuorten järjestämänä, järjestöjen tutustumismatka Rovaniemen neuvokkaaseen ja lapin ensi- ja turvakotiin 2.11 ja Lapin ammattikorkeakoulun Valakiat-kumppanuustapahtuma 10.11 Tornion elämystehtaalla. Ajatusten tuulettaminen ihmisten kanssa, uuden tiedon saaminen ja toisten kokemuksista kuuleminen on se painekattila, jossa parhaimmat keitokset syntyy.

Päällimmäisenä näistä tapahtumista minulle on jäänyt silmiä avaava tietopaketti siitä, missä ollaan ja minne ollaan menossa kovalla tohinalla. Uudet teknologiset ratkaisut ovat ja tulevat olemaan käytössä, halusimme sitä tai emme. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten pankkeja oli joka kaupunginosassa, nyt vain keskustassa. Suurin osa palveluista on siirtynyt sähköiseen asiointiin. Säästää aikaa ja rahaa. Henkilökohtaista kanssakäymistä ei juuri ole. Näin on käynyt tai on käymässä joka palvelun kanssa. Monia esityksiä kuunnellessa ajatukset tuntuivat lähinnä tieteiselokuvien selostuksilta, mutta ei, teknologia on jo olemassa ja odottaa vaan käyttöönottoa.

Toinen viesti, jonka tallensin visusti korvan taakse, on somen hyödyntäminen. Silmät avautuivat uudella tavalla huomaaman somen voiman ja mahdollisuudet. Twitter, pinterest, facebook, instagram, youtube ja niin edelleen, kanavia on pilvin pimein. Suuremmat toimijat näitä jo hyödyntävät, mutta kellä vapaaehtoistyöntekijällä on aikaa jatkuvasti päivittää, seurata ja vastata eli mennä nettiin koko ajan? Minua on valistettu moneen otteeseen siitä kuinka nuoret eivät mene nettiin vaan ovat siellä koko ajan. Nuoret määräävät kehityksen suunnan, ovat viitoittajia. Puhelinsoittokin on jo aika ”out” ja chatit on ”se” kanava jossa kommunikaatio tapahtuu, kaiken pitää olla helppoa ja nopeaa. Sekin kerrottiin, että ei kannata ottaa kaikkia kanavia hallintaansa, vaan valita pari vahvaa, jotka palvelevat omia tarkoitusperiä ja toimia niissä aktiivisesti. Nyrkkisääntöjä näissä kanavissa oli muutama; eli hyviä kuvia, hyviä videoita, selkeästi ja tasokkaasti tuotu viesti, läsnäolo kanavan vaatimalla tavalla, verkostojen luominen, pönötys pois, tarinan kautta kerronta (tarinat tuovat asian ihmisten lähelle) ja tärkeimpänä, aitous ja rehellisyys viestinnässä tulee muistaa.

Sosiaalisen median ja brändäyksen ammattilainen Kati Koivusen missio on istuttaa Lappiin kulttuuria, joka kannustaa yksilön osaamisen ja vahvuuksien esille tuomista. Minä haluaisin nostaa innostusta tuoda esiin järjestöjen osaaminen ja vahvuuksia. Some- kanavat ovat oivallisia välineitä tähän; kukkaroystävällisiä, ajankohtaisia ja mikä parasta- se tavoittaa uutta kohderyhmää. Mutta miten osaan toimia somekanavissa? Miten viesti tuodaan esiin niin että se on houkutteleva ja massasta erottuva?  Muun muassa näihin kysymyksiin teen parhaani, että Majakka järjestöjen tukiorganisaationa pystyy vastaamaan. Vuodelle 2017 on suunnitelmissa monta työpajaa/koulutusta, jotka antavat järjestökentälle välineitä toimia tämän päivän viestintävälineissä. Oletko sinä valmis hyppäämään liikkuvaan junaan? Asemalla ihmettely ei pidemmän päälle kannata. Toivottavasti nähdään yhteisissä työpajoissa uusien työtapojen merkeissä.

Anne

Anne Oikarinen
Järjestökoordinaattori
Pohjoisen yhteisöjen tuki – Majakka ry
Pohjoisrantakatu 5, 2.krs, Kemi
puh: 050 4408969

 


Jätä kommentti

Jos haluu saada, on pakko antaa :)

Kesäinen iltapäivä Majakalla, ulkona paistaa aurinko, puhelimen näyttö ilmoittaa lämpö asteiksi 20C. Toimistohuoneessa hurraa ilmastointi, joten minua ei kuumuus vaivaa, on melkein vilu. Pieni kateuden pistos tuntuu kesälomalaisia kohtaan, karistan sen pikaisesti. Puhelin ei pirise, sähköposti ei täyty hurjaa vauhtia eikä kalenterikaan ole buukattu täyteen. Nyt on mitä oivallisin hetki tehdä hankkeessa tärkeää taustatyötä. Nyt on aikaa istua koneella lukien julkaisuja, uutta sosiaalihuoltolakia, hyvinvointikertomuksia ja tutustua erilaisiin sähköisiin innovaatioihin sosiaali-ja terveyspalveluissa. Eräs näistä taustatöistä on kysely, jonka lähetimme järjestöille kesäkuussa.

Kartoitimme järjestösektorin palveluiden tarjontaa nuorille Meri-Lapin alueella. Kysyttiin mm. seuraavia asioita: millaista toimintaa järjestöillä on tällä hetkellä? Tekevätkö he yhteistyötä julkisen sektorin kanssa? ja kuinka suuri osa jäsenistä on alle 29 – vuotiaita? Lähetimme sähköpostikyselyn n.240 järjestölle. Kysely lähetettiin Meri-Lapin alueen kuntiin järjestöjen edustajille/yhteyshenkilöille. Vastaajat olivat kirjavaa joukkoa ja hyvinkin erin kokoisia yhdistyksiä eri sektoreilta, osaajia oli mm. liikunta, nuoriso-, sosiaali- ja terveysalan järjestöistä.

Vastausinnostuksen lisäämiseksi luvattiin yhteystietonsa jättäneiden kesken arpoa 30€ arvoinen lahjakortin Majakan rakennuksessa sijaitsevaan Hotelli-ravintola Meri-Hoviin. Kesäkuun toiseksi viimeisellä viikolla saatiin n. 23 vastausta. Yhdistyksille lähetettiin muistutus sähköpostiin, tämä tuotti vielä 8 vastausta. Yhteensä vastauksia saapui 31. Yhteystietonsa jätti 24 henkilöä, jotka siis osallistuivat arvontaan. Arvonnassa onni suosi Lapin kilpirauhasyhdistys ry:n Raili Kuuselaa.

Yli 240 sähköpostiosoitetta. Melkein 500 sähköpostia. Vastauksia 31.

Aivojen kätköistä nousee mieleen takavuosien rallatus ”jos haluu saada on pakko antaa, voo-o”. Nykyään puhutaan kovasti siitä kuinka järjestökenttä vanhenee ja uusia, nuoria tekijöitä kaivattaisiin. Tämä heijastui myös tämän kyselyn vastauksista. Yhdistykset haluavat uusia jäseniä, uusia ideoita, uusia toimintoja. Miten niitä saadaan? Yksi keino on vaikkapa vastata kyselyihin ja sitä kautta olla mukana; antaa asiantuntijuuttaan ja auttaa. Voi myös osallistua erilaisiin hankkeisiin muillakin tavoin. Monissa hankkeissa on yleensä resursseja ja osaamista antaa yhdistyksen käyttöön ja kehittämistyöhön. Haluatko saada uutta toimintaa? kehittää uusia palveluja? tai uusia jäseniä? Tällainen innovointi vaatii hieman aikaa ja mielenkiintoa, eli resursseja yhdistykseltä, mutta se kannattaa. Kehittämistyö on innostavaa, kiinnostavaa ja mukaansa vievää. Yhdessä tekeminen on parasta, yhdessä kokeminen ja toisten auttaminen. Yhdessä saadaan ihmeitä aikaan. Yhdistystoimijat tunnistavat itsensä tässä vaiheessa, ”mehän tehdään juurikin tätä”, mutta miten tämä työ saadaan näkyväksi? ja kuinka muutkin saadaan innostumaan mukaan kehittämistyöhön? Pohdin, ihmettelen ja suunnittelen. Ehkä jos näkisimme henkilökohtaisesti, juteltaisiin yhdessä? Siemenet ovat mullassa, jotkin niistä lähtevät itämään, kasvamaan ja kukoistamaan. Jotkut ideansiemenet jäävät ainaiseksi multaan, mutta sehän on ihan ok, niin sen pitääkin mennä. Mieli on innostunut ja toiveikas, minä uskon, uskon todella, että ihmisillä on halua ja intoa kehittää osaamistaan ja halu auttaa muita. Näitä pohtien minäkin lähden ulos ja nauttimaan auringosta Martti Lutherin sanoin ”vaikka tietäisin, että maailma tuhoutuu huomenna, istuttaisin tänään omenapuun”. Toiveikasta kesän jatkoa hyvät lukijat, toiveikkaasti toivottaa:

Anne Oikarinen
Projektikoordinaattori
Hyvinvointia yhteistyöllä Meri-Lapissa- hanke

AnneII_1.7.2015