Jälleen kerran olen saanut todeta kuinka mielenkiintoista järjestökoordinaattorin työ on. Alkusyksystä oli paljon messuja, käytännön järjestelyjä ja kokouksia kalenteri pullollaan. Loppusyksyyn mentäessä on työnkuva muuttunut enemmän pohdiskelevaan, analysoivaan ja innostavaan kehittäjätyöhön. Erinäisiä hakemuksia ja suunnitelmia on saanut aivot solmussa kirjoittaa. Kirjoitustyön lisäksi kehitystyöhön liittyy onneksi muutakin, viime viikkojen aikana olen saanut etuoikeuden osallistua monenlaisiin kehittäjätilaisuuksiin ja seminaareihin.
Matkailumarkkinoinnin älykkäät ratkaisut- seminaari oli 26.10 Aineen taidemuseolla, Innostamo-verkostotapaaminen 28.10 Luotolan nuorten järjestämänä, järjestöjen tutustumismatka Rovaniemen neuvokkaaseen ja lapin ensi- ja turvakotiin 2.11 ja Lapin ammattikorkeakoulun Valakiat-kumppanuustapahtuma 10.11 Tornion elämystehtaalla. Ajatusten tuulettaminen ihmisten kanssa, uuden tiedon saaminen ja toisten kokemuksista kuuleminen on se painekattila, jossa parhaimmat keitokset syntyy.
Päällimmäisenä näistä tapahtumista minulle on jäänyt silmiä avaava tietopaketti siitä, missä ollaan ja minne ollaan menossa kovalla tohinalla. Uudet teknologiset ratkaisut ovat ja tulevat olemaan käytössä, halusimme sitä tai emme. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten pankkeja oli joka kaupunginosassa, nyt vain keskustassa. Suurin osa palveluista on siirtynyt sähköiseen asiointiin. Säästää aikaa ja rahaa. Henkilökohtaista kanssakäymistä ei juuri ole. Näin on käynyt tai on käymässä joka palvelun kanssa. Monia esityksiä kuunnellessa ajatukset tuntuivat lähinnä tieteiselokuvien selostuksilta, mutta ei, teknologia on jo olemassa ja odottaa vaan käyttöönottoa.
Toinen viesti, jonka tallensin visusti korvan taakse, on somen hyödyntäminen. Silmät avautuivat uudella tavalla huomaaman somen voiman ja mahdollisuudet. Twitter, pinterest, facebook, instagram, youtube ja niin edelleen, kanavia on pilvin pimein. Suuremmat toimijat näitä jo hyödyntävät, mutta kellä vapaaehtoistyöntekijällä on aikaa jatkuvasti päivittää, seurata ja vastata eli mennä nettiin koko ajan? Minua on valistettu moneen otteeseen siitä kuinka nuoret eivät mene nettiin vaan ovat siellä koko ajan. Nuoret määräävät kehityksen suunnan, ovat viitoittajia. Puhelinsoittokin on jo aika ”out” ja chatit on ”se” kanava jossa kommunikaatio tapahtuu, kaiken pitää olla helppoa ja nopeaa. Sekin kerrottiin, että ei kannata ottaa kaikkia kanavia hallintaansa, vaan valita pari vahvaa, jotka palvelevat omia tarkoitusperiä ja toimia niissä aktiivisesti. Nyrkkisääntöjä näissä kanavissa oli muutama; eli hyviä kuvia, hyviä videoita, selkeästi ja tasokkaasti tuotu viesti, läsnäolo kanavan vaatimalla tavalla, verkostojen luominen, pönötys pois, tarinan kautta kerronta (tarinat tuovat asian ihmisten lähelle) ja tärkeimpänä, aitous ja rehellisyys viestinnässä tulee muistaa.
Sosiaalisen median ja brändäyksen ammattilainen Kati Koivusen missio on istuttaa Lappiin kulttuuria, joka kannustaa yksilön osaamisen ja vahvuuksien esille tuomista. Minä haluaisin nostaa innostusta tuoda esiin järjestöjen osaaminen ja vahvuuksia. Some- kanavat ovat oivallisia välineitä tähän; kukkaroystävällisiä, ajankohtaisia ja mikä parasta- se tavoittaa uutta kohderyhmää. Mutta miten osaan toimia somekanavissa? Miten viesti tuodaan esiin niin että se on houkutteleva ja massasta erottuva? Muun muassa näihin kysymyksiin teen parhaani, että Majakka järjestöjen tukiorganisaationa pystyy vastaamaan. Vuodelle 2017 on suunnitelmissa monta työpajaa/koulutusta, jotka antavat järjestökentälle välineitä toimia tämän päivän viestintävälineissä. Oletko sinä valmis hyppäämään liikkuvaan junaan? Asemalla ihmettely ei pidemmän päälle kannata. Toivottavasti nähdään yhteisissä työpajoissa uusien työtapojen merkeissä.
Anne
Pohjoisen yhteisöjen tuki – Majakka ry
Järjestöblogi 