Järjestöblogi

Vapaaehtoisen tarina

Jätä kommentti

Julkaisemme Majakkablogissa yhdistysten kirjoittamia juttuja heidän toiminnastaan ja tapahtumistaan. Saimme ensimmäisen jutun yksityiseltä henkilöltä, joka kertoo omasta aktiivisesta panoksestaan vapaaehtoistoiminnassa. Vapaaehtoisen kirjoitus kielii meille hyvin vapaaehtoistoiminnan monipuolisuudesta ja rikkaudesta.

”Olen ollut Tornion Meän talon vapaaehtoistyössä n. viisi vuotta. En ole pitänyt kirjaa, mutta olen varmaankin käyttänyt monia kymmeniä vanhuksia sairaaloissa ja vastaanotoilla, käynyt kaupoissa autettavien kanssa. Auttaminen on ihan mukavaa ja varmasti tarpeellista hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi. Olen valmis sitä jatkamaan, vaikka itsekin täytyy nykyään ottaa betasalpaajaa sydänvaivoihin. Lääkkeen avulla jaksan lähes entiseen malliin. Olen myös pitänyt asuinyhteisössäni ikäihmisten kerhoa, mutta jätin sen. Pitää osata myös rajoittaa. Kokeilin ikäihmisten kanssa, miten saada virikkeitä verkosta kerhonpitoon. Itse olin aiheet valmistellut ja sijoittanut blogiini. Jos hakee sanalla ikäihmiset, ainakin minun Googlessani artikkeli sijoittuu ihan hakutulosten kärkeen, joten jotkut muutkin ovat ehkä saaneet virikkeitä.

Verkko on muutenkin päätoimialani vapaaehtoistyössä. Ajattelin yli viisi vuotta sitten, että nyt haluan katsoa, onko minulla annettavaa henkisellä puolella. Olinhan tehnyt vapaaehtoistyötä fyysiselläkin puolella vuosikausia, hakannut puita, ajanut traktoria – toki johtanut myös yhdistystä – mistä kaikesta Inhimillinen tekijä-ohjelma halusi minua haastatella vuosi sitten. Teemana oli pettymys, vaikka totta puhuen en ollut pettynyt, vaan jättänyt yhden vaiheen taakseni ihan kiitollisena. Ryhdyin bloggaamaan tiedollisista aiheista, kirjoittamaan Suomesta ja sen luonnosta, yhteiskunnasta ja kulttuurista. Oikeastaan keräämään linkkejä, vaikka se on Sisyfoksen puuhaa. Linkit katkeavat eikä niitä jaksa huoltaa. Blogissani on klikkauksia runsaasti arkipäivisin n. 3000 klikkausta. Sekin on palvelua, auttamista ja vapaaehtoistyötä mielestäni.

Opetan myös tietokoneiden ja verkon alkeita Tornion Meän talolla. Jostakin syystä kävijöitä on melko vähän mielestäni. Aika pitää varata, mutta se on helppoa. Olen käynyt katsomassa muuta tietokoneopetusta Torniossa – eikä se sen kummempaa ole kuin minullakaan, vaikka olen itseoppinut tuhansien erehdysten ja tuntien kautta. Meän talolla saa ystävällistä yksilöopetusta ja ilmaiseksi. Joku kemiläinen (ehkä) kirjoitti netissä, että katsokaa nyt: Torniossa on ilmaista tietokoneopetusta, miksei meillä! Ehkä tuo ilmaisuus on hämäävää. Olisi parempi ehkä maksaa, se saattaisi tuntua arvokkaammalta. Minä en voi maksua ottaa, koska minulla on asumistuki, eikä se kuulu Meän talon periaatteisiinkaan, vapaaehtoistyön talo kun on. Tietokone- ja verkko-opetus on antoisaa. Henkilökohtainen kontakti tietysti ja älyllinen haaste. Ongelmanratkaisua se on. Minulla olisi vielä kapasiteettia enempään.

Toinen missä olisi energiaa on maahanmuuttajien suomen opetus, johon olen kehittänyt kokonaisen opetusmenetelmän, joka keskittyy uudenlaisiin käteviin työkaluihin, jotka voi kiinnittää Chrome-selaimen erääseen laajennukseen. Verkossa on myös lukuisia valmiita oppimateriaaleja, harjoituksia ja lukutekstejä, jotka soveltuisivat osalle maahanmuuttajia hyvinkin itseopiskeluun. Olen kerännyt kaiken kokoon. Minulla on ollut vuoden ajan opetuksessa mukava maahanmuuttajarouva, jonka kanssa olemme tavanneet yleensä kerran viikossa suomen oppimisen tietokoneen avulla merkeissä. Hänellä on kovasti töitä äitinä eikä hän ole päässyt normaaleille kursseille. Tietokonepohjainen oppiminen näyttää toimivan erinomaisesti, mutta haluaisin lisää kokeilua, mutta en ole pyrkimyksistäni huolimatta päässyt pidemmälle kokeilussa. Itse opiskelumenetelmä on niin valmis kuin osaan. Aika näyttää, tuleeko asiasta mitään enempää. Toki se on antanut minulle paljon henkisiä virikkeitä. Rajakaupungissa kun ollaan, olen ajatellut, että myös ruotsalaiset voisivat opiskella suomea menetelmälläni. Toki Haaparannassa osataan suomea, mutta onhan niitä muualta muuttaneita, puolisoja ja muita.

Vaikka sivuillani onkin jopa yli 4000 klikkausta vuorokaudessa, ne eivät ole inhimillisiä kontakteja. Kovin yksipuolisia ja harva kommentoi ja kiittää. Netti on päätoimialaani, mutta on ihan mukava tavata eläviä autettavia, lähteä heidän tarpeistaan. Meän talolla on mukavaa porukkaa, henkilökuntaa – vakinaisia ja työllistettäviä. Alakerran olohuoneessa on ihan kiva joskus liittyä jutusteluun. Joskus olen ollut retkillä ja opintopäivillä. Vapaaehtoiset tapaavat muutaman kerran vuodessa. Enimmäkseen he näyttävät olevan rouvasihmisiä – rouvien kanssa olen tottunut olemaankin työelämässä. Opetin Ruotsissa paljon alakoululaisia suomalaiskakaroita ja työtoverit olivat naispuolisia. Ruotsi jäi toiseksi kotimaaksi, oma jälkikasvu jäi kauas Västmanlantiin – näemme vain kerran pari vuodessa. Tulen olemaan yksinäinen vanhus. En tiedä saanko itse apua, kun sitä kerran tulen tarvitsemaan. Kun ei tarvitsisi olla pitkään vuodepotilaana ja toisten autettavana on huokaukseni, kuten useimpien muidenkin. Saisipa lähteä seisovilta jaloilta. Kaikki eivät saa ja he tarvitsevat apua.”

Vapaaehtoisen ylläpitämät blogit löydät osoitteesta
http://www.scoop.it/t/oppitori
http://saaressa.blogspot.fi/,
http://www.scoop.it/t/lehti
http://www.scoop.it/t/human-interest-oppitori

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s